tiistai 25. kesäkuuta 2013













(SA-kuva)


Käytetäänkö teatteria riittävän tehokkaasti? Miten minä haluan käyttää teatteria? Mitkä ovat minun motiviini teatterin tekemiselle? Mikä on minusta arvokkainta teatteria? Näiden kysymysten vastaukset määrittänevät sen minkälainen teatterintekijä minä olen. Täyspuuvillakuosi on pakottanut miettimään näitä kysymyksiä. Jo harjoituskauden aikana ajattelin, että tämä esitys täytyy esittää. Ajattelin, että minun velvollisuuteni teatterintekijänä on kertoa tämä tarina. Tämä näytelmä on tärkeä! Olen kiitollinen, että Liina-Maija pyysi minua mukaan. Miksi juuri tämä näytelmä on tärkeä saattaa joku miettiä.


Jokainen suomalainen on historian tunnilla käsitellyt toista maailmansotaa. Kaikki tuntevat historiaa jollain tavalla. Jokainen tietää, kuka Mannerheim oli. Historia esitetään meille vuosilukuina, karttoina, paikkojen ja ihmisten nimiä. Mainila, Karjala, Stalingrad. Fanni Luukkonen, Mannerheim, Hitler, Molotov. 1939-1940, 1941.1944. Jo peruskoulu opettaa sodasta paljon. Saamme paljon tietoa. Tiedämme mitä sota on, mutta ymmärrämmekö mitä sota on?

Harjoituskauden aikana päässäni pyöri paljon kysymyksiä. Mietin, mikä on se voima, joka ajaa nuoret ihmiset uhraamaan koko elämänsä lähtemällä sotaan. Mitä nuoret lotat ja sotilaat ovat ajatelleet? Lähtisinkö itse, jos olisin ollut samassa asemassa? En tiedä. Olen kiitollinen, että en ole joutunut tekemään sitä valintaa. Kunnioita kaikkien sotaan osallistuneiden tekemää valintaa.

Mielessäni pyöri ja pyörii edelleen yksi sana: uhrautuminen. Voivatko tämän päivän ihmiset mitenkään ymmärtää sitä uhrausta, minkä sodan kokeneet ovat tehneet? Juuri tuota ymmärtämistä koulun historiantunnit eivät minulle ikinä opettaneet. Historiantunnit eivät kerro kohtaloista. Ne eivät kerro hajonneista perheistä, sotainvalideista, orvoista, mielenterveyspotilaista: uhrautumisesta. Ne eivät kerro sitä, mitä sota on ollut yksittäiselle ihmiselle.

Täyspuuvillakuosista on tullut minulle velvollisuus. Se on velvollisuus, jonka haluan mielelläni suorittaa. Täyspuuvillakuosi tulee ihmisen tasolle. Täyspuuvillakuosi on karu ja rehellinen. Keitä ovat ihmiset lottalupausten, kultaisten sanojen, sotilasvalan ja jääkärien marssin takana? Mitkä ovat heidän kohtalonsa? Mitä historiankirjat jättävät heistä kertomatta?


- Konsta

2 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus. Tuollaisia ajatuksia teidän tulkintanne nosti katsojan mieleen. Kiitos! Kaitsu

    VastaaPoista